Tapahtumia kerrakseen

Enpä tosiaan tiedä mistä edes aloittaisin!? Meillä on tapahtunut niin hurjan paljon!

Aloitetaan nyt vaikkapa vauva asiasta :) Tottahan se vauvauutinen tosiaan oli, vaikka sitä on hieman vaikea ollut uskoa! Matkustaja kuitenkin vaikuttaisi pysyneen matkassa mukana ja tänään edetäänkin lukemissa rv 6+0
Pahoinvointia on ollut maisemissa jo viikon verran ja muutenkin vessassa saa ravata melko tiuhaan tahtiin!

Päätettiin, ettei turhaan salailla asiaa ja ollaankin kerrottu jokuselle ystävälle, minun vanhemmille ja sisaruksille ja  Ukon äidille, tarkoituksena on kertoa lopuillekin lähisukulaisille sitä mukaa kun nähdään.
Töissä sen sijaan ajattelin vielä odotella jonkin verran eteenpäin. Josko ainakin ensimmäisen neuvolan yli?
Äitiysvaatteita olen jo kaivanut käden ulottuville, edellisessä odotuksessa maha paukahti esiin aika nopeasti, joten tuskin se tälläkään kertaa huonommaksi jää?

Toinen isoiso juttu koskee asuntokauppoja, Käytiin tänään allekirjoittamassa kaupakirja ja maksamassa käsiraha ensimmäisestä ihkaomasta kodista! Edessä on vaan pitkä odottelu, saadaan asunto vasta tammi-helmikuun vaihteessa ja sitten varataan vielä pari viikkoa remontti aikaa. Uusitaan kylppärin vesieristeet ja kaakelit.
Lisäksi maalataan kaikki seinät ja vaihdetaan kattolistat, joihin edellinen omistaja oli onnistuneesti sohinut maalia.
Lisäksi saattaa olla, että tulee tehtäväksi jotain muita pikkujuttuja, mutta pääpiirteittäin melko vähällä päästään!

Tältä näyttää meidän tuleva takapiha :) Tykättiin tosi kovaa tästä täysin "yksityisestä" takapihasta, sillä tullaan ensi kesänä varmasti viettämään aikaa siellä ja paljon!

Nyt pitäisi vain löytää yhteinen sisustuksellinen maku! Siinä ihan riittävästi haastetta seuraavaksi vajaaksi kolmeksi kuukaudeksi!

uudenmoisia työkuvioita!

Kävi sitten niin, että vaihdan huomenna työkuvioita! Aiemmin täällä kerroin olevani keskellä työnhakuprosessia ja minun onnekseni se päättyi uuteen virkaan.
Pitkältä tuntui odotella ensimmäisestä haastattelusta 2 viikkoa päätökseen, mutta vielä pidempi oli se 5 vuorokautta päätöksen jälkeen ennenkö asia julkistettiin! Kyseisenä aamuna oli ihan maha kipeänä, kun jännitin, mitä työkaverit sanoo minun äkillisestä työmaan vaihdosta!
Käytännössä katsoenhan jatkan töitä ihan samoilla nurkilla, samalla käytävällä kuin tähänkin asti. Organisaatio ja toimenkuva vaan vaihtui.
Meidän perheelle tämä oli kyllä melkoinen lottovoitto! Pääsin tosi haasteelliseen ja mielenkiintoiseen työhön, jonka hohtoa ei yhtään vähennä, että se tapahtuu yhdessä vuorossa! Ei sillä... en oikeastaan hirveän pahaksi pannut iltavuoroja, ne toi mukavaa vaihtelua elämään, mutta yhtään ei kyllä tule ikävä niitä klo. 4:00 aloitettuja työpäiviä! + että nykyisessä työssä tuntui, että minua puskettiin väen vängällä suuntaan johon en ollut halukas menemään!

Hei ja siitä toisesta projektista... Joka lomien loppumisen jälkeen on jäänyt vähän kesken!!!

Ensin oli tälläisiä...

Sitten tälläisiä...

Ja lopuksi tälläisiä!

Uuteen maaliin meni siis keittiön tuolit ja Millan syöttötuoli. Tavalliset tuolit onnistui aivan yli odotusten, vaikka osa on kyllä vielä vaiheessa... Tuo meidän projektipaja nimittäin sijaitsee vähän kauempana!

Syöttötuoli sen sijaan epäonnistui :(

Jostain syystä käyttämäni valkoinen kalustemaali ei meinaa ottaa pysyäkseen pinnassa. Saapi tuoli lähteä kirpparille kunhan ensin hankitaan Mimmille ikean juniorituoli! On se tuoli ihan hyvännäköinen, mutta ei tule kyllä kestämään kulutusta niin, että pysyisi siistinä!

Mimmi muuten vaihtoi hoitopaikkaa, palasi takaisin aiempaan hoitopaikkaansa ja oli kuin ei koskaan olisikaan ollut poissa :) Hyvä niin!

Kuumepotilas ja peltipoliisi

Heräsin yöllä, kun oli niin mahdottoman kuuma! Ihmekös tuo, kun viereen oli jossain vaiheessa kömpinyt pikkuinen kuumepaketti... Reppana pieni oli illalla suorastaan hyperaktiivinen, mikä tuntuu olevan meillä jokin kuumeen nousun etiäinen.
Onneksi ukolla oli iltavuoro, joten kaksikko jäin ihanasti nukkumaan, kun minä silmät ristissä suuntasin töitä kohti... 6 tehokasta tuntia työntekoa ja sitten autonnokka kotia kohti päästämään ukkokulta töihin, ja kuinkas ollakkaan... Matkalla oli se samainen peltipoliisi, joka on ollut siinä samassa kohdassa jo viimeiset viisi vuotta ja aina olen siihen samaa vauhtia ajanut. Tismalleen kuten tänäänkin, mutta mitä ihmettä?!? *RÄPS* niin sitten pääsin poseeraamaan... Saas nähdä kuinka pian lappu löytää oikean osoitteen ja päästäänkö pelkällä varoituksella.

Kotona sitten odottelikin tytteli yllättävän reippaan oloisena, mutta hyvin pian kuume otti taas vallan. Titi-nallea katsellessa on mennyt siis meidän päivä. Ikävää on, että ruokahalut on menneet kuumeen eeltä pakoon. Just kun eilen kylvyssä iloitsin, että meidänkin kirpulle on alkanut kertymään edes vähän pömppistä <3

Että sellaisilla eväillä viikonloppuun... Meni suunnitelmat vähän uusiksi, mutta saadaanpahan hyvällä omalla tunnolla ottaa vähän iisimmin!

Kapinoisinko kanssa?

Päivän sana tuntuu olevan kapinointi... Ympäri eurooppaa kapinoidaan ties minkä asian puolesta, suurieleisimmin ehkä Lontoossa, minkä lie asian puolesta? Se taitaa olla epäselvää mellakoitsijoillekin?

Minä olen osallistunut kaksi kertaa elämäni aika mielenilmaukseen. Ensimmäisellä kerralla marssittiin opintotuen korottamisen puolesta, mielestäni olisi edelleen marssittavaa senkin asian puolesta.

Toinen mielenilmaus osoitettiin kotikaupunkimme päättäjille, kun he olivat luopumassa kotihoidontuen kuntalisästä. Ja nyt tuntuu, että samaan osoitteeseen pitäisi taas suunnata syyttävää sormea.

Tällä kertaa perään kuuluttaisin toimivampaa päivähoitopalvelua!
Minä ja mieheni teemme molemmat vuorotyötä, minun työvuoroni ajoittuvat välille 04-01 ja mieheni työt välille 06-21.45  Ja tästä syystä 2,5 vuotias tyttäremme siirtyi 24/7 vuoropäiväkotiin tämän kuun alusta.
Kyseisessä hoitopaikassa tarjotaan hoitoa vain lapsille joiden vanhemmista molemmat tekevät vuorotyötä.

Nyt, kun Ukko syksyllä aloittaakin opiskelun, hänellä tulee todennäköisesti käymään työsopimus katkolla. ja hän on syksyllä x-aikaa ilman vuorotyötä, viimeistään joulun aikaan kuitenkin palaa vuorotyöhön ja mahdollisesti vielä 3-vuorotyöhön :(
Tilanne on kuitenkin se, että meidän täytyisi nyt vaihtaa syyskuun alusta taas hoitopaikkaa ja sitten seuraavan työkauden alkaessa hakea uudestaan paikkaa tuonne vuoropäiväkotiin?

Varmasti tietenkin kaupungille taloudellisempaa näin... Mutta entäpä minun pieni lapseni? Kenen mielestä on reilua, että hän on kuukauden sielä, kolme kuukautta täälä, kuukauden taas sielä ja sitten pari kuukautta tuola!
Pätkätyöt ovat päivän sana, mutta miksi päiväkodeissa ei osata sopeutua niihin? Jos haluan alennusta päivähoitomaksuihini, minun täytyy sitoutua alennukseen oikeuttavaan hoitoaikaan aina kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, eikä hoitopaikankin tulisi sitoutua tarjoamaan minulle hoitoa aina kolmen kuukauden "siirtosuojalla", siirto toiseen hoitopaikkaan tapahtuisi vasta, jos en kolmeen kuukauteen ole täyttänyt hoitopaikkaan vaaditavia ehtoja?

Vai tarvisiko kaupungin tarjota hieman useammassa päiväkodissa varhaisiakin aukioloaikoja? Käsittääkseni ei ole mitenkään tavatonta, että ihmiset menevät klo 6.00 töihin? Joutuuko kukaan muu painiskelemaan asian kanssa kuin minä?
Alunperin, kun hain Mimmille ensimmästä hoitopaikkaa sain päivähoidon aluejohtajalta palautetta "hankalista työajoistani", hän kehotti "miettimään vähän lapsenkin parasta". Se satutti, ei kai kukaan äiti olisi raahamassa lastaan hoitoon ennen kukonlaulua, jos vaihtoehtoja olisi olemassa?

Tuntuu hyvin ristiriitaiselta, kun sama kaupunki ensin patistaa  pienten lasten vanhempia työelämään (kuntalisän poistamalla) ja sitten soimaa samoja vanhempia lasten hoitoon tuomisesta! Ei kuulosta järin lapsiystävälliseltä kaupungilta!