Myrskytuulia?!?

Eipäs sittenkään kuvia projekteista tähän postaukseen... Laiska mikä laiska, ei ole saanut aikaiseksi kaivaa kameraa tuolta pölyä keräämästä!

Jotain kerrottavaa on kuitenkin... Täällä nimittäin jännätään!
Hain ihan vähän arkaillen yhtä avointa työpaikkaa parisen viikkoa sitten ja yllätyksekseni pääsin haastatteluun!
Haastattelu oli viime perjantaina ja meni ainakin omasta mielestäni kohtalaisen hyvin...
Ja kaiketi heistäkin, koska tänään tuli kutsu soveltuvuustesteihin! Tarkempi ajankohta ratkeaa tän viikon aikana.

Nyt jo on lottovoittaja fiilis! Toivottavasti vielä aukeaa se työpaikkakin ja juuri siitä tehtävästä, jota hain. Minut testataan samalla muitakin paikkoja varten, mutta ei mikään houkuttaisi enemmän kuin se mitä alunperinkin hain...
Jänskäilyä siis edessä!

Sitä olikin tänään sitten hyvä purkaa siivoamiseen! Vaatehuone on taas vaihteeksi järjestyksessä ja muuten tuli pyöräytettyä normaalit viikkosiivot.
Meillä ne pitää sisällään yleisen järjestelemisen, pölyjen pyyhinnän, imuroinnin ja moppauksen...
Kivan puhtaan tuntuista taas. Viikossa... Ja tässä tapuaksessa vähän reilussakin... kerkeää ainakin meille kertymään ihan uskomaton määrä moskaa ja kissankarvoja, vaikka niitä yritetään pitkin viikkoa taltuttaa rikkalapion ja harjan avulla... Toisinaan vaan tuntuu, että meillä on vähän liian vähän neliöitä asukasta kohti, Mimmi kun ottaa ensimmäisen lelun laatikosta niin tuntuu, että täällä on markkinat käynnissä.

Ah kunpa vain pääsisi muuttamaan isompiin tiloihin... Jep.. Ja kun lottovoitto osuisi kohdalle!

Tautiparantola

Ensimmäinen potilas oli siis tuo Mimmi, joka sairastelikin kuumeen parissa peräti viikon. Korvatulehduskin löyty ja kurkussa näkyi peitteitä ja suuta ja kurkkua lapsi enimmäkseen itkikin!
Noh... tuskin oli tyttöä saatu kuntoon, kun alkoi ilmetä viitteittä minun sairastumisestani ja tässä sitä ollaan...
Alas lskee jotenkin jugurtti ja hedelmäsose, vaan kun nekin tuppaa kirveltämään!

Uskoisin, että meille on rantautunut taasen enterorokko. Viime kerralla onnistuin sen itse välttää ja tällä kertaa en tytön kanssa oikein hoksannut edes ajatella sitä, kun ei lääkärikään puhunut kuin kurkun peitteistä.

Hirvittävä tauti, eniten kyllä säälittää, että tuo Mimmi joutui moisesta kärsiä... Itselläkin alkaa olla jo pipo niin kireellä, kun ei saa syötyä!

Siinä siis osasyy vallinneseen hiljaiseloon, toinen syy on ollut pieni muotoinen ahkerointi käsitöiden parissa, joista voisin oikeastaan lupailla kuvia seuraavaan postaukseen!

Kuumepotilas ja peltipoliisi

Heräsin yöllä, kun oli niin mahdottoman kuuma! Ihmekös tuo, kun viereen oli jossain vaiheessa kömpinyt pikkuinen kuumepaketti... Reppana pieni oli illalla suorastaan hyperaktiivinen, mikä tuntuu olevan meillä jokin kuumeen nousun etiäinen.
Onneksi ukolla oli iltavuoro, joten kaksikko jäin ihanasti nukkumaan, kun minä silmät ristissä suuntasin töitä kohti... 6 tehokasta tuntia työntekoa ja sitten autonnokka kotia kohti päästämään ukkokulta töihin, ja kuinkas ollakkaan... Matkalla oli se samainen peltipoliisi, joka on ollut siinä samassa kohdassa jo viimeiset viisi vuotta ja aina olen siihen samaa vauhtia ajanut. Tismalleen kuten tänäänkin, mutta mitä ihmettä?!? *RÄPS* niin sitten pääsin poseeraamaan... Saas nähdä kuinka pian lappu löytää oikean osoitteen ja päästäänkö pelkällä varoituksella.

Kotona sitten odottelikin tytteli yllättävän reippaan oloisena, mutta hyvin pian kuume otti taas vallan. Titi-nallea katsellessa on mennyt siis meidän päivä. Ikävää on, että ruokahalut on menneet kuumeen eeltä pakoon. Just kun eilen kylvyssä iloitsin, että meidänkin kirpulle on alkanut kertymään edes vähän pömppistä <3

Että sellaisilla eväillä viikonloppuun... Meni suunnitelmat vähän uusiksi, mutta saadaanpahan hyvällä omalla tunnolla ottaa vähän iisimmin!

Kapinoisinko kanssa?

Päivän sana tuntuu olevan kapinointi... Ympäri eurooppaa kapinoidaan ties minkä asian puolesta, suurieleisimmin ehkä Lontoossa, minkä lie asian puolesta? Se taitaa olla epäselvää mellakoitsijoillekin?

Minä olen osallistunut kaksi kertaa elämäni aika mielenilmaukseen. Ensimmäisellä kerralla marssittiin opintotuen korottamisen puolesta, mielestäni olisi edelleen marssittavaa senkin asian puolesta.

Toinen mielenilmaus osoitettiin kotikaupunkimme päättäjille, kun he olivat luopumassa kotihoidontuen kuntalisästä. Ja nyt tuntuu, että samaan osoitteeseen pitäisi taas suunnata syyttävää sormea.

Tällä kertaa perään kuuluttaisin toimivampaa päivähoitopalvelua!
Minä ja mieheni teemme molemmat vuorotyötä, minun työvuoroni ajoittuvat välille 04-01 ja mieheni työt välille 06-21.45  Ja tästä syystä 2,5 vuotias tyttäremme siirtyi 24/7 vuoropäiväkotiin tämän kuun alusta.
Kyseisessä hoitopaikassa tarjotaan hoitoa vain lapsille joiden vanhemmista molemmat tekevät vuorotyötä.

Nyt, kun Ukko syksyllä aloittaakin opiskelun, hänellä tulee todennäköisesti käymään työsopimus katkolla. ja hän on syksyllä x-aikaa ilman vuorotyötä, viimeistään joulun aikaan kuitenkin palaa vuorotyöhön ja mahdollisesti vielä 3-vuorotyöhön :(
Tilanne on kuitenkin se, että meidän täytyisi nyt vaihtaa syyskuun alusta taas hoitopaikkaa ja sitten seuraavan työkauden alkaessa hakea uudestaan paikkaa tuonne vuoropäiväkotiin?

Varmasti tietenkin kaupungille taloudellisempaa näin... Mutta entäpä minun pieni lapseni? Kenen mielestä on reilua, että hän on kuukauden sielä, kolme kuukautta täälä, kuukauden taas sielä ja sitten pari kuukautta tuola!
Pätkätyöt ovat päivän sana, mutta miksi päiväkodeissa ei osata sopeutua niihin? Jos haluan alennusta päivähoitomaksuihini, minun täytyy sitoutua alennukseen oikeuttavaan hoitoaikaan aina kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, eikä hoitopaikankin tulisi sitoutua tarjoamaan minulle hoitoa aina kolmen kuukauden "siirtosuojalla", siirto toiseen hoitopaikkaan tapahtuisi vasta, jos en kolmeen kuukauteen ole täyttänyt hoitopaikkaan vaaditavia ehtoja?

Vai tarvisiko kaupungin tarjota hieman useammassa päiväkodissa varhaisiakin aukioloaikoja? Käsittääkseni ei ole mitenkään tavatonta, että ihmiset menevät klo 6.00 töihin? Joutuuko kukaan muu painiskelemaan asian kanssa kuin minä?
Alunperin, kun hain Mimmille ensimmästä hoitopaikkaa sain päivähoidon aluejohtajalta palautetta "hankalista työajoistani", hän kehotti "miettimään vähän lapsenkin parasta". Se satutti, ei kai kukaan äiti olisi raahamassa lastaan hoitoon ennen kukonlaulua, jos vaihtoehtoja olisi olemassa?

Tuntuu hyvin ristiriitaiselta, kun sama kaupunki ensin patistaa  pienten lasten vanhempia työelämään (kuntalisän poistamalla) ja sitten soimaa samoja vanhempia lasten hoitoon tuomisesta! Ei kuulosta järin lapsiystävälliseltä kaupungilta!

Kissan kohtalo

Meidän perheeseen kuuluu tällä hetkellä myös yksi karvainen lapsi.Kollikissa 5v. on oikea lötköpötkö, mutta niin vaan se tempaisi eilen! Livahti päivällä oven raosta, ihan huomaamatta ja lähti seikkailemaan omille teilleen.

Oltiin Ukkokullan kanssa molemmat iltavuorossa ja kun mies ensin illalla palasi oli täällä odottanutkin yllätykseksi tyhjä koti! Miehellä oli nukkuva Mimmi hoidettavana, joten ei kovin laajoja etsintöjä päässyt tekemään. Minä sitten sydän sykkyrällä huolesta tein vielä viimeisen välin töissä ja poljin 15 km työmatkan, minkä helkamasta lähti!

Kissiteltiin ja huudeltiin, mutta ei ketään kuulunut pihamaan puskista ja kätköistä. Lopulta ajattelin mennä toviksi istuskelemaan terassille ja odottelemaan karkulaista näkyväksi.
Ja mikä kaamea näky siellä odottikaan!!!
Pitkin terassin ikkunaa oli verisiä kissantassun kuvia! Siinä vaiheessa pääsi poru, toinen raukka on loukkaantuneena käynyt apua maukumassa lasin takana, eikä kukaan ole päästänyt sisään. Mihin lie mennyt sitten tekemään kuolemaa!?!

Ukkokulta lähti vielä kanssani tutkimaan pihan puskien alustoja, josko löytyisi edes jotain haudattavaksi, mutta turhaan... Oltiin jo luovuttamassa, kun ukko yhtäkkiä huomasi jotain liikettä sivummalla ja lähti vielä tarkistamaan yhden pensaan ja tottatosiaan! -siellä oli Kissa ihan ehjän ja ulkoisesti hyvin tyytyväisenä itseensä!
Tarkempi tarkastelu osoitti seikkailijamme olevan täysin haavoittumaton. Jotain verisiä karvoja oli valkoisissa tassun kärjissä, oli tainnut Kissa saada elämänsä saaliin ja yrittänyt sitä käydä ikkunalla esittelemässä?!?

Kissa sai kylvyn ja pääsi yöksi karanteeniin kylppäriin, aamulla oli sitten vuorossa loishäätö. Terassin tarkempi tarkastelu kyllä hieman hämmensi! Yhden yhtäkään verijälkeä ei löydy terassin laudoitukselta, eikä vaalealla kankaalla verhoillulta sohvalta siinä ikkunan edessä!?! Lieneekö Kissa lentänyt siihen ikkunalle sotkemaan?


Onneksi tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu!